”Elän itseni näköistä elämää”

 

Lahja, Natalia ja Rauha nauttivat toistensa seurasta. Ruuanlaitto ja tanssiminen äidin kanssa ovat tytöistä hauskinta yhdessäoloa. © Jemina Rauhansalo

Helsinkiläisen kerrostalon puinen ovi aukeaa. Eteisessä tulijaa on vastassa yhdet isot aikuisten kumpparit ja tuplasti pieniä saappaita, sormikkaita, rukkasia ja kaulaliinoja.

Asusteiden hallitseva väri on vaaleanpunainen. Olemme tulleet kolmen naisen huusholliin.

- Tervetuloa, otatteko maitoteetä? tarjoilee Natalia Kisnanen, 31, vieraanvaraisesti vaikka kello on vasta kahdeksan aamulla. Olohuoneen jättikokoisesta vuoteesta ponnahtaa esiin kaksi lähes identtistä tyttöä.

- Sä oot aikaisin täällä! huomioi 6-vuotias Lahja.

Kaksossisko Rauha kurkkii uteliaana vielä vällyjen välistä. Pian molemmat tytöt ovat uteliaina pystyssä.

Kolme vuotta sitten Natalia erosi lasten isästä, pakkasi kimpsut, kampsut ja tytöt kainaloon ja muutti omilleen. Tytöt tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu, mutta muuten Rauha ja Lahja asuvat äitinsä luona. Alku ainoana vanhempana arvelutti Nataliaa.

- En ollut ikinä ennen asunut yksin. Funtsin uskallanko astua sen askelen ja pärjäänkö, hän kertoo

Natalian onneksi he olivat muuttaneet hieman aikaisemmin pieneltä paikkakunnalta takaisin Helsinkiin, missä monet hänen ystävistään asuivat.

- Sosiaalisuus ja ystävät ovat todella tärkeitä. Ovet ovat koko ajan auki ystävien tulla.

- Eikä ole tarvinnut miettiä haluaako mies vieraita, hän naurahtaa.

Pikku hiljaa Natalia huomasi, että kaikesta selviää. Hänestä kasvoi vahva nainen, joka pärjää omillaan.

- Itsenäistyin ja huomasin pystyväni pyörittämään yksin kaikkea tässä taloudessa, hän hymyilee ja siemaisee teemukistaan. Tytöt kömpivät kainaloon aamupalalle.

Oma aika on kahden alle kouluikäisen tytön äitinä kortilla.

- Ennen yritin nipistää itselleni aikaa iltaisin, kertoo Natalia.

- Ei siitä mitään tullut. Nykyisin olen oppinut heräämään aamuisin tunteja aiemmin. Oman ajan voi ihan hyvin ottaa myös aamusta, hän sanoo.

Natalia työskentelee freelancer-yrittäjänä, jolloin ajankäyttöään voi paremmin hallita.

- Onneksi minulla mahdollisuus vaikuttaa työaikoihini. Jos tulee jotain yllättävää, voin jäädä tyttöjen kanssa päiväksi kotiin, hän sanoo.

Rauha puskee päänsä vasten äidin syliä.

Äiti ja lapset puuhastelevat paljon yhdessä. Päivät täyttyvät yhteisistä ystävistä, ulkoleikeistä ja harrastuksista. Sisällä leikitään usein kauppaa, tosin eräs vieläkin hauskempi leikki löytyy.

- Yleensä me leikitään omenapuuta! innostuu Lahja kertomaan.

Tällöin äiti nostelee tyttöjä jalkojensa päälle ja sepä heidät saa kikattamaan.

Mikäli tylsä hetki yllättää, ovat tytöt varautuneet tekemällä äidille kyltin ”sisätekemistä yli 30-vuotiaalle” .

- Sisälle voi tehdä vaikka metsän, esittelevät tytöt kylttiä.

Natalia myöntää joutuneensa miettimään yksin ollessaan enemmän hyvää vanhemmuutta. Hän arvelee olevansa nyt enemmän tyttöjen kanssa, kuin mitä olisi ollut avioliitossa. Hänen mielestään se on vain hyvä asia.

- Elämä näin on täyttä ja mielekästä. Olemme tyttöjen kanssa läheisiä, Natalia kertoo.

- Askel eroon kannattaa ottaa ennemmin, kuin tehdä kompromisseja, joihin kukaan ei ole tyytyväinen, hän jatkaa.

- Nyt voin elää itseni näköistä elämää.

Jenni Hirvonen