© Jussi Helttunen
Opiskeluporukassa on aina yksi, joka ei syö lihaa eettisistä syistä. Maailmaa rakastava kasvissyöjä on kuulunut kuvioon yläasteelta lähtien, eikä kukaan enää kyseenalaista sitä.
Jotkut joutuvat välttämään tiettyjä ruoka-aineita terveydellisistä syistä. Diabeetikko ei syö sokeria, keliaakikko saa mahanpuruja viljasta ja laktoosi-intolerantikko juoksee kiihtyvällä tahdilla wc:ssä, jos hän erehtyy juomaan lasillisen maitoa.
Miten yksinkertaista: älä syö sitä mikä tekee sinulle pahaa.
Vai onko?
Ihmisillä on tietoa maailmasta ja erityisesti ruoasta enemmän kuin koskaan ennen. Lähes jokainen yli 7-vuotias länsimaalainen osaa erottaa hiilihydraatit ja proteiinit toisistaan. Suurin osa meistä tajuaa myös nyrpistää valveutuneesti nenäänsä tuoteselosteiden E-koodeille.
Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla fiksumpia syöjiä kuin koskaan ennen.
Ihminen syö elääkseen, sanotaan. Nykyihminen haluaa elää ikuisesti, joten esimerkiksi syöpää aiheuttavia ainesosia etsitään elintarvikkeista lakkaamatta.
Ruoan syynääminen ei kuitenkaan ole enää pelkkää tiedemiesten hommaa. Kiitos internetin, jokainen voi nykyisin laskea lounaansa energiamäärän kilokalorin tarkkuudella.
Jokin aika sitten pitkään suosiossa ollut lautasmalli kyseenalaistettiin mediassa suureen ääneen. Kun alettiin puhua perunan ja valkoisten jauhojen yhteydestä aikuisiän sokeritautiin, voin myyntilukemat nousivat pilviin ja maidontuottajat tanssivat salsaa.
Vaikka vähähiilihydraattisen ruokavalion edut ovatkin olemassa, en voi silti olla ihmettelemättä nykyajan ihmisten suhtautumista ruokaan.
Kansan syviä rivejä on mahdotonta saada vaaliuurnille, ja kirkonkin ovat retaleet menneet hylkäämään, mutta karppaus eli hiilihydraattien poisjättäminen koskettaa jo suurta joukkoa suomalaisista. Hiilarista on tullut aikamme piru ja protskusta puolijumala.
Järkeväksi en tätä suuntausta voi enää parhaalla tahdollanikaan kutsua. Nettikeskusteluissa perunan lisäksi myös härmäläinen terveysherkku porkkana on kieltolistalla, koska se sisältää huonoja hiilihydraatteja.
Eiköhän jätetä vaan ne berliininmunkit ostamatta ja vaihdetaan lauantaikalja tuopilliseen vettä, niin olo kevenee kummasti. Kasviksista nipottaminen sen sijaan alkaa kuulostaa jo syömishäiriöisten touhulta.
Sallamaari Vainio Kuva: Sini Henttu
