"En ole natsi"

10.4.2008

Kansainvälisen Autoliiton (FIA:n) puheenjohtajan Max Mosleyn tulevaisuus ratkaistaan kesäkuun 3. päivänä. Liiton hallitus on kutsunut jäsenensä koolle Pariisiin äänestämään Mosleyn kohtalosta. Mosley pyysi itse hallituksen äänestystä.

Mosleyn paikka puheenjohtajana on tullut uhatuksi sen jälkeen kun brittilehti News of the World uutisoi miehen osallistuneen orgioihin, jossa harrastettiin ’natsityylistä kidutusta’. Mosley on myöntänyt orgiat, mutta kieltää niiden liittyneen mitenkään natsiaiheeseen. Hän pyytänyt julkisesti anteeksi aiheuttamaansa kohua.

Monet F1-tallit sekä kansalliset autoliitot ovat paheksuneet Mosleyn käytöstä, ja vaatineet miehen eroa. Mosley, entisen Britannian fasistijärjestön johtajan poika, ei luovuta suosiolla ja aikoo haastaa News of the Worldin oikeuteen. Hän on julistanut luovuttavasta mahdolliset korvausrahat FIA-säätiön rahastolle, jos voittaa oikeusjutun.

BBC:n urheilutoimittaja Alan Parsons uskoo Mosleyn olevan vaikeuksissa. ” FIA:ssa sekä moottoriurheilumaailmassa yleensäkään ei toivota, että Mosley jatkaa virassaan ”, hän kertoo.

"Jotkut FIA:n jäsenet haluavat hänen eroaan, mutta jotkut pitävät tapahtumia täysin hänen yksityisasianaan”, sanoo Parsons. ”Jos hän ei pysty vakuuttamaan FIA:aa siitä, että orgioihin ei liittynyt millään lailla natsismia, hän on vaikeuksissa”.

Orgioihin osallistuminen sinänsä ei korkealla paikalla olevan mahtimiehen asemaa heilauta miehisessä autourheilumaailmassa.

Mosley ei ollut läsnä viime viikonloppuna F1:n Bahrainin osakilpailussa. F1:n johtohahmo Bernie Ecclestone myönsikin, että Bahrainin kuningasperhe ei olisi pitänyt Mosleyn läsnäoloa suotavana.

67-vuotias Max Mosley on ollut FIA:n puheenjohtaja vuodesta 1993. Puheenjohtaja valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ja Mosley nykyinen pesti kestäisi vielä elokuuhun 2009 asti.

Teksti: Klaus Kannas

Tuleva F1-kuljettaja

9.4.2008

Formularatojen kaunottaren Emma Kimiläisen tavoitteet autourheilussa ovat korkealla. Kimiläinen, 19, tähtää viiden vuoden sisään Suomen ensimmäiseksi F1-naiskuljettajaksi. Hänet on palkittu takavuosina muun muassa Formula Ford – luokan vuoden tulokkaana, vuoden naisautourheilijana ja Autoliiton vuoden autourheilijana.

”Se mitä on sanottu, etteivät naiset pysty ajamaan formula ykkösiä kun se on liian raskasta niskalihaksille, ei pidä paikkaansa. Kyse on yksilöistä, ei sukupuolesta. Jos g-voimat olisivat ratkaisevassa asemassa, niin minkä takia on naisia hornetlentäjinä ja astronautteina”, Kimiläinen puhisee.

Kimiläinen tunnustaa nauttivansa poikien lyömisestä radalla.

”Alkuaikoina kuului kaikenlaista nimittelyä ja kiroilua, koppavasta ämmästä lähtien, mutta minua se lähinnä naurattaa. Poikien voittaminen antaa minulle mielihyvää”.

”Nyt olen saavuttanut sellaisen aseman, että naiseudesta on enemmän hyötyä, markkinoinnin kannalta. Alan olla jo käsite varikolla”, 3-vuotiaana kartingin aloittanut helsinkiläisneito myöntää.

Tulevana kesänä Kimiläinen pyörittelee rattia Saksassa, joko Formula 3- tai Formula Adac-luokassa. Kimiläinen kävi testaamassa myös DTM:n Audia, mutta hän osoittautui sarjaan liian nuoreksi. Nyt valitut Audi-kuljettajat olivat 6-9 vuotta Kimiläistä vanhempia.

Emma Kimiläinen haaveilee DTM-kisoista jo ensi vuodeksi.

”DTM on kiinnostava vaihtoehto ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna. DTM-autot käyttäytyvät Formula kolmosten tavoin ja niissä on paljon aerodynaamisia formulaominaisuuksia”.

Vahvuuksinaan Kimiläinen pitää voitontahtoa, refleksikykyä ja oppimistaitoa.

”Hyvä formulakuski on paitsi nopea, myös rohkea”.

Emma Kimiläinen valmistuu keväällä ylioppilaaksi Mäkelänrinteen urheilulukiosta. Mikäli paikkaa formuloista ei aukea, varasuunnitelma on olemassa.

”Politiikka kiinnostaa. Pyrin opiskelemaan valtio-oppia. Kansanedustajaksi tai europarlamentaarikoksi”, Emma Kimiläinen hymyilee.

Teksti ja kuva: Juhamatti Nieminen

Swingi vie mukanaan

8.4.2008

Heini Haapala on 31-vuotias kaunis nuori nainen, joka valmentaa ammatikseen golfia. Toimittaja on puolestaan 21-vuotiaana täysi uuno golfin suhteen. Termit ovat suurin piirtein hanskassa, mutta mailaan en ole aiemmin koskenutkaan. Tänään tämä asia muuttuu, kun Heini opettaa minulle golfin alkeet Tuusulassa, kirjaimellisesti kädestä pitäen.

Heinin kaltaisia golfvalmentajia on Suomessa hieman yli sata. Heistä vain kymmenkunta on naisia. Heinin päätyö on Suomen golfliitossa. Siellä hän toimii tyttöjen ja naisten maajoukkueiden valmentajana. Itse hän ei juuri enää pelaa, koska valmentaminen on kiinnostavampaa. Tuusulan golfklubilla hän opettaa golfia kesäisin.

”Yrityskokeiluja on paljon, ja 50-70 henkilöä tulee vuosittain opettelemaan alkeita”, Heini valistaa.

Aloittelijan tuuri on tekijä, joka liitetään moniin lajeihin. Miten on sen laita golfissa?

”Kyllä sitä on, mutta pientä taitoa se aina vaatii. Sen olen huomannut, että jos on taustaa jostain muusta lajista, se auttaa. Ainakin tennis- ja voimistelutaustasta on hyötyä ja motorinen lahjakkuus auttaa”, Heini toteaa.

Sitten maila käteen. Luulin pääseväni lyömään pitkiä lyöntejä, mutta aloitammekin puttien harjoittelulla.

”Hartioiden liike on sama sekä putissa että swingissä. Siksi on hyvä aloittaa puttien harjoittelulla”, Heini perustelee. Sehän sopii, tämä onkin tuttua kesäisiltä minigolf-radoilta. Tai niin ainakin luulin, sillä ote mailasta meni heti uusiksi. Mutta tähän ei haaskata sen enempää aikaa, vaikka olisi ehkä syytä.

Heini kehui alkuasentoani.

Alkeiskurssilla Heini opettaa kädestä pitäen

Viimein swingin pariin. Aluksi hieron tekniikkaa ilman palloa. ”Rentouta lihaksia”, kuuluu Heinin ohje (toistuu monesti sessiomme aikana). Hetken aikaa swingiäni hierottuamme kuuluu tuomio: ”Sinun back-swing (mailan taakseheilautus) on hyvä, mutta saatossa on tekemistä”. Joka tapauksessa saan pallon eteeni. Nyt lähtee!

Tai olisi voinut lähteä. Swingini jäävät melko tuhnuiksi. Ohje on selkeä: ”Tarkasta ote, pidä katse pallossa ja koukista polvia (sekä tietenkin rentoutta).” Tulos: lyön tyhjää muutamaan otteeseen, vaikka pallokin olisi edessäni. Nyt lähti villapaita tuskanhien tieltä!

Heini katsoo parhaaksi pitää pienen kertauksen tarvittavista opeista. Hetkeksi swingini paraneekin, ja pallo lähtee välillä jo ilmassa suoraan. Lopulta Heini toteaa, että tunti alkaa olla täynnä. Sen jälkeen tietenkin perinteinen ”kerran vielä” –lyönti – joka olisi saanut jäädä lyömättä.

On lopputuomion aika. ”Tekniikkasi on sillä tasolla, että nyt tarvitsisit vaan toistoja toistojen perään. Alkuasentosi on lähellä oikeaa, mutta saatossa on vieläkin hiomista”, Heini arvioi varsin hienovaraisesti.

Tunti on ohi, ja kättelyt kätelty. Olo on samanlainen kuin ensimmäisen jonglöörausoppitunnin jälkeen. Juuri, kun tuntuu, että osaa, tulee pudotus maan pinnalle. Kipinä on kuitenkin syttynyt.

Teksti: Ilkka Palomäki

Kuvat: Tiina Paasonen

Pekingissä odotettavissa henkeäsalpaava maraton

8.4.2008

Pekingin ilmansaasteiden sanotaan olevan Olympialaisiin valmistautuville astmaattisille urheilijoille koetinkivi. Kaupungin ilmanlaatua on moitittu erittäin huonoksi.

Kenian Heile Gebrselassie, maratonin maailmanennätyksen haltija, on jo sanonut luopuvansa olympiamaratonista astmansa vuoksi. Mies yrittää kisoihin ainoastaan ratamatkoille. Toinen kova astman takia poisjäännistään ilmoittanut urheilija on tenniksen edellinen olympiavoittaja, belgialainen Justine Henin. Hänkään ei halua riskeerata terveyttään Pekingin huonon ilmanlaadun vuoksi.

Englannin Paula Radcliffe lähtee olympiamaratonille yhtenä ennakkosuosikkina. Hän on myös yksi urheilijoista, joka sairastaa astmaa. Radcliffe kuitenkin uskoo, että kuumuus ja kosteus ovat huomattavasti pahemmat uhat hänen menestykselleen. ”Ilmansaasteista on tehty ehkä liian suuri numero. Tarvitsen toki lääkityksen astmalleni, mutta asiaa on mielestäni liioiteltu. En anna moisen asian painaa mieltäni”, sanoo Radcliffe BBC:lle. ”Enkä usko ilmanlaadun tulevan olemaan niin pahan, kun on spekuloitu. Kiinalaiset tekevät kyllä parhaansa vähentääkseen päästöjä”, hän toteaa.

Astman oireet tuntuvat aina pahimmilta kilpailun jälkeen. ”Jos edellisenä päivänä kaulaani on ripustettu kultamitali, välitänkö seuraavana päivänä, tuntuuko kurkku kipeältä vai ei? Tuskin”, Radcliffe hymähtää. ”Hengitämme kaikki siellä samaa ilmaa, eikä siitä kannata enempää höpöttää. Mielessäni on tärkeämpiäkin asioita ennen kisoja”, hän lisää. ”Kuumuus ja kosteus kisan aikana ovat huomattavasti hankalampi tapaus. Niihin voi kuitenkin valmistautua etukäteen”.

Paula Radcliffe haluaa lisätä olympialaisten kultamitalin palkintokaappiinsa. Sieltä löytyy jo kultaa muista arvokisoista, mutta Radcliffe on vakaasti päättänyt lisätä kokoelmaan myös olympiakullan. Edellisissä kisoissa Ateenassa hän oli jo vahvoilla, mutta keskeytti kuusi kilometriä ennen maalia. Jalkakipuun otettu tulehduskipulääke vaikeutti nesteen imeytymiseen kehoon ja juoksu oli jätettävä kesken. ”Jo pikkutyttönä päätin, että minusta tulee joskus olympiavoittaja. Nyt on viimeinkin sen aika”, hän uhoaa.

Radcliffe jätti kaksi vuotta kilpaurastaan väliin äitiysloman vuoksi. Määrätietoinen juoksijatar on Pekingissä erittäin vahvoilla naisten maratonin korkeimmalle pallille. Jos astma sen sallii.

Teksti: Klaus Kannas

Löytyykö Tiikerille kesyttäjää?

3.4.2008

Suomen kevät tuo mukanaan kolopallon harrastajat. Uusi sukupolvi ei välttämättä tuosta kolopallosta vielä hirveästi ymmärrä, mutta golf saattaa jo kuulostaa tutummalta. Suomessa talvisääntöjen avustuksella innokkaimmat ovat jo kenttiä kiertäneet ja mikäs on kevätauringon paisteessa Suomen luonnosta nauttia.

Maailmalla katseet kiinnittyvät viikon päästä alkavaan The Masters -kilpailuun. Kauden aikana pelataan yhteensä neljä Major –turnausta, joista The Masters on ensimmäinen. Jokainen pelaaja haluaa nousta Majorien kautta parrasvaloihin. Augustassa, Georgian osavaltiossa kilpailtavaan kauden ensimmäiseen Major –turnaukseen ei ole kuin yksi voittajasuosikki: Tiger Woods.

13-kertainen Major voittaja Tiger Woods on osoittanut kauden alussa, että jälki tämän vuoden Majoreissa voi olla murhaavaa. Ylivoimaisuutta Woods on esittänyt jo aiemmin. Vuosina 2000-2001 Woods voitti historiallisesti kaikki neljä Major turnausta putkeen. Kolme vuonna 2000 ja viimeisen heti vuoden 2001 alussa. Saman kalenterivuoden aikana tähän ei ole vielä yksikään pelaaja onnistunut. Ja mikäli Woods ei tähän peliurallaan onnistu, voi tämä sukupolvi unohtaa sen hetken näkemisen.

Suomen golfkausi alkaa.

Vauhdin kera golf saa uuden vaikeusasteen.

The Masters kilpailun hallitseva mestari, Zach Johnson ei tämän kalenterivuoden puolella ole ihmeitä esittänyt. Viidestä kilpailusta yksi top ten -sijoitus. Tiger Woods puolestaan on ollut alkukaudesta maaginen, kolme kilpailua, kaksi voittoa ja yksi viides tila. Palkintorahoissa mies on näillä kolmella turnauksella ykkösenä, perässään kuusi turnausta tämän kalenterikauden aikana golfannut vasuri, Phil Mickelson. Mickelson on voittanut The Mastersin kahdesti neljän viimeisen vuoden aikana. Toinen mahdollinen Woodsin haastaja on Etelä-Afrikan Vijay Singh. Singh on pelannut tämän kauden aikana seitsemän turnausta, joista saldona kiitettävät kolme palkintopallisijoitusta. Muutenkin mies on esiintynyt tasaisen varmasti.

Viikon päästä katseet siis suuntaavat kohti Augustaa. Ennen sitä voit suunnata kohti rangea ja hutkia palloa kohti tulevaisuutta.

Teksti: Juuso Veltheim

Kuvat: Jouni Veltheim

Alkuun

En gardé!

3.4.2008

Kaikille on varmasti tuttuja tarinat Kolmesta muskettisoturista, jotka suorittivat kuninkaallisia tehtäviä miekoillaan ja oveluudellaan. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että miekkailu on edelleenkin voimissaan, ja harrstajamäärät ovat kasvussa. Tutustuin erääseen lajin harrastajaan.

Jani Lassila on 32-vuotias kalpamiekkailun harrastaja. Hän innostui muskettisotureista jo lapsena, ja halusikin isona olla D'Artagnan. Kun 30- vuotissyntymäpäivä alkoi uhkaavasti lähestyä, tajusi hän olevansa muskettisoturin sijaan teologian opiskelija ja saniteettivastaava. Oli tehtävä jotain.

Internetistä Lassila löysi helsinkiläisen miekkailuseuran Habdan. Tie vei seuraavalle alkeiskurssille. Siellä hän otti ensi kosketuksen lapsuutensa unelmalajiin. Alku oli hankalaa, koska laji vaatii erinomaista koordinaatioa. Lisäksi miekan käsittely oli alkuun haastava, ja sitä pitää harjoitella edelleen säännöllisesti. Hyvän valmentajan opein Lassila pääsi kuitenkin jyvälle.

Jani "D'Artagnan" Lassila

”Silloinen unkarilainen opettajamme puhui paljon miekkailun dialogista, ja vertasi lajia shakkiin. Tässä pitää miettiä monta siirtoa eteenpäin, ennen kuin alkaa hyökkäämään”, Lassila toteaa.

Laji on kaikkea muuta kuin silmitöntä miekan heilutusta. Keskittyminen pitää olla täydellistä koko ottelun ajan.

”Siksi mä miekkailusta innostunkin, kun tässä ei ole kyse voimasta ja nopeudesta, vaan kontrolli ja taktiikka ratkaisevat. Ei tässä pärjää jos vaan syöksyilee päättömästi”, kertoo Lassila.

Harjoitusottelu käynnissä

Miekkailun voi aloittaa siis koska vain. Ainakin jos tavoitteena eivät ole olympiamitalit. Tässäkin lajissa parhaat aloittavat nimittäin jo kouluiän kynnyksellä. Suomalaisen Teemu Seeven Euroopan mestaruus alle 17- vuotiaiden sarjassa lisää varmasti lajin näkyvyyttä ja harrastajamääriä. Lassila kertookin harrastajia virtaavan alkeiskursseille paljon. Miekkailu on havaittu hyväksi kuntoilumuodoksi. Myös erilaiset yritykset ja polttariporukat ovat kiinnostuneita järjestämään miekkailuopetusta ryhmälleen. Siis moni muukin toteuttaa lapsuuden haaveitaan miekkasankarina.

Kilpailutoiminta on varsin aktiivista ainakin pääkaupunkiseudulla. Kansallisia kilpailuita on noin kerran kuukaudessa, ja yhtä usein on seuran sisäisiä kilpailuita.

”Kyllä käyrä on ylöspäin, tosin viime kilpailuissa tulin toiseksi viimeiseksi. Vähän pahaan lohkoon jouduin. Oli lohkossa muun muassa Euroopan mestari ja muutama suomenmestaruustason miekkailija. Mutta aina niistä tappioistakin jotain oppii”, kertaa Lassila kilpailukokemustaan.

Kaiken kaikkiaan miekkailu on vienyt miehen täysin mukanaan, ja elinikäinen oppiminen on hyvässä vauhdissa. Tiukka keskittyminen muutaman kerran viikossa ainoastaan häkkipäiseen vastustajaan ja miekkaan auttaa unohtamaan arjen stressin.

Teksti ja kuvat: Antti Laaksonen

Alkuun

Temppuilua riskirajoilla

1.4.2008

Yksi Suomen parhaista naislumilautailijoista, 21-vuotias Meri Peltonen on saanut uransa aikana kuusi aivotärähdystä. Silti hän palaa päivittäin rinteeseen. Laji vaatii sinnikkyyttä – ja kypärän – mutta lautailu on Peltoselle melkein koko elämä.

”Aloitin laskettelun 3-vuotiaana ja 11-vuotiaana vaihdoin veljen perässä sukset lumilautaan”, kertoo Peltonen. Sen jälkeen rinne on ollut hänen toinen kotinsa. ”Tai no, tosi harvoin edes käyn kotona. Talvisin olen Rukalla tai jossain kisamatkoilla.” Peltosen bongaa siis useammin rinteestä kuin kotisohvalta.

16-vuotiaasta lähtien suomenmestaruuksia haalinut Peltonen on maailmanlaajuisestikin tasokas laskija. Hänet on viime vuonna rankattu arvostetuissa Ticket to ride –kilpailuissa (TTR) seitsemänneksi ja MM-kisoissa tuli 6. sija. Tänä vuonna hän tavoittelee TTR:ssä sijaa kuuden parhaan joukossa.

Peltosen tärkeimmät tavoitteet eivät kuitenkaan koske sijoituksia. ”Olisi siistiä, jos pääsisi kuvaamaan johonkin laskuleffaan. Se on lautailuporukoissa yleistä, että osa kuvailee ja toiset laskee.”

Lautailuporukoissa on muutenkin rento meininki, ja kilpailuissa kaikki tsemppaavat toisiaan. ”Suomalaispojat ovat aina kannustamassa minua, ja minä käyn puolestani huutamassa heille. Ei siellä ole sellaista hullua kilpailuhenkeä.”

Meri Peltonen Roxy Chicken Jam -kisassa

Peltonen on rennosta ilmapiiristä huolimatta kova jännittämään. ”Yleensä ensimmäinen lasku on pahin. Sen jälkeen jännitys vähän helpottaa, mutta kyllä se vaikuttaa kisasuorituksiin.”

Mieleenpainuvimmat hetket lautailun parissa eivät ole Peltosen kohdalla kilpailuvoittoja. Hän nauttii lautailussa eniten keväällä järjestettävistä tapahtumista, missä on paljon porukkaa ja hyvät kevätlumet laskemista varten. ”Keväisin vaan rinteet suljetaan turhan aikaisin, sillä kyllähän siellä lunta riittäisi, mutta ei mäkiä pidetä auki vähäisen kävijämäärän takia”, Peltonen harmittelee.

Lautailukausi kestää suunnilleen lokakuusta toukokuuhun, mutta maajoukkueleirejä saatetaan pitää syksyisin jo elokuussa. Tänä talvena tosin lämmin sää on pitkittänyt lautailurinteiden avaamista ja Rukallakin kaikki mäet avattiin vasta hiihtolomilla. ”Ulkomailla on kuitenkin päässyt hyvin laskemaan läpi talven”, huomauttaa Peltonen.

Vaikka kesällä ei lautailumahdollisuutta ole, Peltonen viihtyy kuitenkin urheilun parissa. ”Uin paljon ja käyn salilla. Tulee sitä tietenkin käytyä festareilla ja katseltua leffojakin.”

Peltosen suosikkirinteet löytyvät Japanista. ”Se on niin erilainen paikka, mutta siellä oli silti mukava ja kotoisa olo.”

Hänen kotikaupungistaan Keravalta löytyy myös eteläsuomalaisten lautailijoiden suosima Talma, mutta siellä hän harvemmin ehtii käymään. ”Kyllä minä yritän Talmaan ehtiä, jos olen kotona yli päivän. Sitä vain tapahtuu aika harvoin”, naurahtaa Peltonen, joka tarinoidessaan pakkailee jo tavaroita seuraavaa matkaa varten.

Teksti: Tiina Paasonen

Kuvat: Mirja C. Pinstad

Alkuun

Kotikujan näkymät ovat kaukana paratiisisaaren loistosta. Pieni neliö päädyssä on rakas kotiovi.

Peli päättyi suomalaisittain mukavasti, sillä Jukka onnistui maalaamaan ottelun voitto-osumaksi jääneen 1-0 maalin toisen jatkoajan alussa.

Saaren pinta-alasta ison osan peittää jalkapallostadion. Siellä pelataan kaikki Malediivien pääsarjaottelut, joten jokainen peli on paikallispeli. Stadion vetää 10 000 katsojaa ja naisia saa katsomosta etsiä kuin korkeuseroja maan pinta-alasta. Malediivien pääkaupunkisaarella, Malessa, ei tilaa juuri jalkapallokenttää enempää löydy. Strategiset mitat maan pääkaupunkisaarella ovat 1,7km * 1,0 km ja asukkaita yli 130 000. Siitä jokainen voi laskea, että välillä nukkumasijaa ei yksinkertaisesti kaikille löydy.

”Jotkut ihmiset joutuvat nukkumaan ihan kirjaimellisesti vuoroissa. Ulkona on tuoli, jolle voi tulla ja istua kun on vuoro olla poissa muiden unien tieltä.” Jukka sanoo.

Omaa tuolia ei Jukka ole saanut, sillä kulttuurin mukaisesti, ja asioiden venyessä ja venyessä hotellimajoitus on vaihtunut vihdoin omaan puljuun. Valmentajan vakuuttaminen ja sopimuksen saaminen kesti kolme viikkoa luvatun viikon sijasta. Asunto joka luvattiin, venyi yli kuukauden mittaiseksi hotelliasumiseksi. Järjestelmällistä Suomea onkin tullut ikävä. Rukoushetkien takia jalkapalloharjoitukset alkavat klo 16 paikallista aikaa. Tällä kellon lyömällä ilmaston kuumuus on verrattavissa kevyisiin Suomi-löylyihin.

Teksti: Juuso Veltheim

Kuvat: Jukka ja Eveliina Veltheim

Jari Tervo on tuttu näky poikansa Kallen futisharjoituksissa Katajanokan palloiluhallissa.

Vanhat klassikot kiinnostavat kirjailijaa myös. ”Minulla on videot vuoden 1966 ja 1974 MM-finaaleista.”

Mutta yksi puuttuu. ”Olli Rehnillä on kuulemma vuoden 1970 finaali Brasilia-Italia, voi kun sen jostain saisi”, Tervo surkuttelee.

”Tämän päivän suosikkeja? Ainakin Filippo Inzaghi. Hän on tosi ärsyttävä pelaaja ja 5-6 kertaa ensin paitsiossa, mutta sitten kerran ei ole ja iskee ratkaisumaalin pelin lopussa jollain ruumiin osallaan.”

Toisenkin pelaajan maali on jäänyt kirjailijan muistikuviin.

”Zinedine Zidanen maali 1998 finaalissa. Pusku lähti kuin tykin suusta ja meni maaliin Roberto Carlosin jalkojen välistä”, hän maalailee.

”Kyllä se niin on, että jalkapallon arvokisat pelataan vielä vuosikymmeniä ilman Suomea. Saamme seurata arvokisoja puhtaana taiteena, ilman kansallistunnetta. Nytkin on tulevassa MM-karsintalohkossa mm. Saksa ja Venäjä! Kaikki muut pitäisi voittaa kahdesti ja kova Venäjäkin ainakin kerran. Ja entäs Saksa sitten?”

Jari Tervolle tulee mieleen Gary Linekerin määritelmä jalkapallosta:

”Jalkapallossa 22 miestä potkii 90 minuuttia palloa ja sitten lopulta Saksa voittaa.”

Teksti ja kuvat: Klaus Kannas

Julianna Heinon katse on kohti ammattilaistenniksen kärkeä. Harjoittelu on kovaa ja systemaattista.

Harjoitusten lomassa ovat pelit viikonloppuina. Yleensä turnauksia on kerran kuussa kotimaassa, mutta joskus vievät turnausmatkat ulkomaillekin. ”Olen ollut maajoukkueen edustustehtävissä Baltian maissa, Saksassa ja Valko-Venäjällä. Niin ja viimeksi Göteborgissa”, hän muistelee matkojaan. Pelit ovat menneet tytön mielestä ihan mukavasti. ”Olen tyytyväinen. Voittoja on tullut ikäluokan SM-kisoissa, 16-vuotiaiden turnauksissa – ja myös naisten kisoissa. Miehissäkin olen ollut mukana, mutta en niin hyvällä menestyksellä”, hän naurahtaa.

Luulisi tenniksen nuorelle tytölle riittävän, mutta harrastuksiin kuuluu myös tanssi. ”Käyn tanssikoulua Kaisaniemessä. Kyllä tanssillekin aikaa jää”.

Mutta kärsiikö koulunkäynti näistä harrastuksista? ”Koulu menee ihan kohtalaisesti, kaseja tulee kokeista”, Julianna toteaa hymyillen.

”Parasta tenniksessä on itse pelaaminen. Tykkään lyödä palloa täysillä. Joskus ottaa päähän tekniikkaharjoitukset, koska niissä pitää olla niin kärsivällinen”, sanoo nuori tulevaisuuden lupaus.

Julianna Heinosta varmasti kuullaan vielä.

Teksti ja kuvat: Klaus Kannas