Vanhemmat jääkiekkojutut

täältä

Herääkö Marian Hossa keväisestä
horroksestaan?

9.4.2008

Jääkiekon NHL-liigassa nousee aina keväisin esiin muutamia kuumia puheenaiheita. Viime keväänä koko NHL seurasi, voittaako Teemu Selänne viimein Stanley Cupin. Tänä keväänä käydään keskustelua siitä, onnistuuko Marian Hossa vihdoinkin pudotuspeleissä.

Marian Hossa on pelannut 701 runkosarjan ottelua NHL:ssä tehoilla 299+349=648. Häntä on vuosikaudet pidetty varmana pisteidentekijänä. Meno on kuitenkin hidastunut lähes joka vuosi pudotuspeleissä. Kun Pittsburgh hankki hänet 26. helmikuuta, Hossalta ei kyselty mahtavasta mahdollisuudesta pelata Evgeni Malkinin ja Sidney Crosbyn kanssa. Kaikki nostivat esiin hänen surkean pudotuspelihistoriansa.

”Tiedän, ettei esitykseni ole olleet parhaita mahdollisia, mutta se on nyt takanani. Minulle on nyt annettu uusi tilaisuus”, Hossa sanoo NHL:n verkkosivuilla.

Mielenkiintoisen Hossasta nimenomaan tänä keväänä tekee se, että hänen uusi seuransa Pittsburgh kohtaa pudotuspelien avauskierroksella Ottawan, jota Hossa edusti NHL-uransa ensimmäiset kuusi kautta 1998-2004. Peräti neljällä kaudella näistä Ottawa putosi pudotuspelien avauskierroksella. 2002 ja 2003 keväällä Hossa teki lähes tehopisteen per peli (Ottawa meni heti pidemmälle), mutta muut pettymyksen keväät toivat vain neljä maalia 21 ottelussa. "Huippuna" kevät 2000, jolloin hän jäi tyystin ilman tehoja.

Viime keväänä Hossa teki paluun pudotuspeleihin kolmen vuoden tauon jälkeen Atlanta-paidassa. Suosikkina New York Rangersia vastaan lähtenyt Atlanta hävisi suoraan neljässä ottelussa, Hossan saalistaessa huikean yhden syöttöpisteen. Hossan nykyinen joukkue Pittsburgh puolestaan hävisi viime keväänä nytkin vastaan tulevalle Ottawalle 1-4. Hossan roolia ei myöskään helpota tipalle mennyt toipuminen polvivammasta.

Hossa pelasi vähät ottelunsa runkosarjan lopulla Sidney Crosbyn kanssa, ja valmentaja Michel Therrien piti näkemästään yhteistyöstä.

”Marian tekee paljon hyviä asioita jäällä. Hän on erittäin luotettava puolustussuuntaan. Pidän todella Crosbyn ja Hossan yhteistyöstä”, Therrien hehkuttaa NHL:n verkkosivuilla.

Siitä huolimatta Hossan asema ei ole sementoitu Crosbyn vierelle. Therrien tunnetaan miehenä, jonka mieli muuttuu nopeasti. Kysykää vaikka Jarkko Ruudulta! (Hänellekin Therrienin ”koirankoppi” on tullut tutuksi)

Hossan sopimus loppuu tähän kevääseen. Jos hän aikoo pitää nykyisen seitsemän miljoonan dollarin(!) vuosiansionsa myös ensi kaudella, tarvitaan onnistumisia myös keväällä. Onnistuuko edes Sidney Crosby herättämään Marian Hossan keväthorroksesta?

Teksti: Ilkka Palomäki

Kausi Venäjällä oli opettava kokemus

4.4.2008

Emma Laaksoselle on kertynyt kokemusta ja näkemystä jääkiekkoilijana. Vuonna 1998 Naganon pronssijoukkueessa Suomen kaikkien aikojen nuorimpana olympiamitalistina valokeilaan noussut Laaksonen, 26, opiskeli ja pelasi Ohion yliopistossa USA:ssa vuosina 2000–04. Päättynyt kausi vierähti ammattilaisena Venäjällä Nizhni Novgorodissa SKIF:n joukkueessa.

"Venäjällä peli perustui enemmän syöttelyyn ja kiekonkäsittelyyn kuin Suomessa ja etenkin Pohjois-Amerikassa. Kiekkoa ei heitetty päätyyn, vaan mieluummin haettiin pitkiä syöttöketjuja, ja syöttöä takakulmalle laukomisen sijaan", puolustajana viihtyvä Laaksonen selvittää.

Kausi Venäjällä oli espoolaiselle Laaksoselle ja muille suomalaisille, vantaalaiselle Karoliina Rantamäelle, tuusulalaiselle Kati Kovalaiselle ja keravalaiselle Nora Tallukselle, opettava kokemus. Kvartetti johdatti joukkueensa ylivoimaiseen mestaruuteen. Viiden joukkueen kuusinkertaisesta sarjasta jäi jokunen peli pelaamatta, kun SKIF oli varmistanut mestaruutensa, eivätkä jäljellä olleet vastustajat enää halunneet pelata sitä vastaan.

"Lähtö Venäjälle oli lähtö tuntemattomaan. Opin paljon venäläistä kulttuuria ja tapoja. Pelimatkoilla pysähdykset olivat mielenkiintoisia hyvien huoltoasemien puuttuessa kokonaan, samoin kuin taikauskoon liittyvät asiat. Rahaan ei saanut koskea pelipäivinä, oli tilanne mikä tahansa", Laaksonen ihmettelee.

Rantamäki allekirjoitti SKIF:n kanssa vuoden jatkosopimuksen, sen sijaan muiden suomalaisten tilanne ensi kauden suhteen on vielä auki.

"Venäjässä ei ole mitään vikaa, mutta pitää ensin keskustella asioista Suomessa."

Päättyneellä kaudella Venäjällä ammattilaisena kiekkoillut Emma Laaksonen (vas.) toimii Suomen joukkueen kapteenina naisten MM-kisoissa Kiinassa. Suomen joukkueen toinen maalivahti on Espoon Bluesin Noora Räty

Jos tarjosi Venäjä Laaksoselle eksoottisia kokemuksia, sitä tarjoaa myös tämän vuoden naisten MM-emäntämaa Kiina. Laaksosen kipparoimat naarasleijonat tavoittelevat tänään perjantaina alkavissa kisoissa paluuta mitalikantaan sitten kevään 2004. Suomi pyrkii haastamaan vahvat Kanadan, USA:n ja Ruotsin liikkuvalla ja kiekollisella pelillä.

"Olemme pelanneet hyviä maaotteluita koko kauden. Vahvuuksiamme ovat hyvä liike, tiivis viisikkopuolustus ja erinomaiset maalivahdit, kapteeni kehaisee Suomen maalivahtikaksikon muodostavaa", Espoon Bluesin Noora Rätyä ja Tampereen Ilveksen Maija Hassista.  

Sarjajärjestelmä edellyttää pelivireen olevan kohdallaan heti alkupeleistä lähtien. Ensin pelataan kolmessa kolmen joukkueen alkulohkossa, missä Suomen lohkokumppaneita ovat Japani ja Ruotsi. Vain lohkovoitto varmistaa paikan mitalipeleihin. Kakkossija tuo paikan jatkolohkossa, jonka kautta voi yltää korkeintaan pronssipelin.

"Yksikin huono erä voi maksaa finaalipaikan", Emma Laaksonen tunnustaa.

Teksti ja kuva: Juhamatti Nieminen

Blues masensi Jokerit

3.4.2008

Blues onnistui veitsi kurkulla siirtämään välieräsarjan ratkaisun seitsemänteen peliin. Ben Eaves teki ratkaisevan 2-1-maalin kun jatkoerää oli pelattu 1.14. Sinnikäs espoolaislauma on onnistunut ottamaan kaksi voittoa peräkkäin ja tasoittamaan otteluvoitot. Ottelun jälkeen Bluesin pukukopissa oli hyvä meininki, kun Jokereiden puolella vallitsi syvä hiljaisuus.

Jokereiden ote on lipsunut lähes varmalta tuntuneesta finaalipaikasta. Jokerit oli jo voiton päässä finaaleista, mutta Blues on onnistunut tasoittamaan sarjan. Edellinen tappio helsinkiläisille tuli selkein luvuin 5-1, mutta keskiviikkoinen jatkoaikatappio on taatusti raskaampi niellä. Pitkän, tasaisen kamppailun jälkeen narrilauma joutuu torstaina Espooseen nöyryytettynä ja pettyneenä. Kykeneekö Jokerit unohtamaan peräkkäiset karvaat pettymykset? Tim Stapletonin mukaan voi.
”Meidän etumme on, että ottelut jatkuvat heti torstaina. Pääsemme saman tien jatkamaan pelejä”, Stapleton valotti.

Jokerit oli alussa helisemässä paremmin valmistautuneen Bluesin edessä. Ote kuitenkin hiljalleen siirtyi Jokereille ja vain itävaltalaismaalivahti Bernd Brücklerin huipputorjunnat estivät Jokereita ratkaisemasta ottelua. Varsinkin Tobias Salmelaisen ja Tony Virran läpiajojen torjunnat ilahduttivat espoolaisten äänekkäitä fanijoukkoja.
”Aloitimme huonosti, mutta ote siirtyi kuitenkin meille. Meidän ei olisi pitänyt päästää ottelua jatkoajalle”, Stapleton kertoi.

Tomi Sallinen syötti ratkaisevan jatkoaikamaalin.

Jokerit joutui pelaamaan ilman ykkösketjun keskushyökkääjä Tommi Santalaa. Päävalmentaja Doug Sheddenin versio oli seuraava.
”Flunssa, kuume, ripuli. Onko sillä mitään merkitystä? Hän tuskin pelaa seuraavassa ottelussa.”
Shedden ei myöskään ollut kovin tyytyväinen tuomarityöskentelyyn. Tuomaripari Jari Levonen-Timo Favorin jätti viheltämättä selkeitä tapauksia. Pahimpina esimerkkeinä korkeat mailat Tobias Salmelaisen ja Jani Ridan kasvoihin. Samat tuomarit tuomitsivat myös edellisessä ottelussa.
”Kun näin ketkä tätä ottelua tuomaroivat, petyin. Ovatko muut tuomarit lomalla, miksi heidän pitää olla kahdessa peräkkäisessä ottelussa?”, Shedden kyseli.

Avainkysymys onkin nähdäänkö LänsiAuto Areenalla kohtaloonsa tyytynyt, luovuttanut jokeripakka vai ärsytetty ja kostonhimoinen joukkue. Jokereiden henkinen kantti mitataan torstaina LänsiAuto Areenalla, kun joukkueet ratkaisevat kumpi tulee taistelemaan kullasta Kärppiä vastaan.

Selostuksen kuulet tuttuun tapaan Trombit FM:ltä.

Teksti: Samuel Savolainen

Kuva: Klaus Kannas

American Hockey League – suomalaisten tie NHL:ään

1.4.2008

AHL on NHL:n ykkösfarmisarja. Lähes kaikkien suomalaisten tie NHL:ään vie nykyisin AHL:n kautta. Tällä kaudella pitkistä bussireissuista tunnetussa AHL:ssä on pelannut jo 23 suomalaista.

Juuso Riksman, Mikko Mäenpää, Tony Salmelainen ja Jari Viuhkola saivat tarpeekseen farmipeleistä jo kauden alkupuolella ja palasivat Eurooppaan. Lisäksi maalivahdit Karri Rämö, Hannu Toivonen ja Kari Lehtonen ovat käyneet AHL:ssä hakemassa lähinnä pelituntumaa, muuten he kuuluvat NHL-joukkueidensa vakiokokoonpanoon.

Boston Bruins nosti jo alkukaudella Petteri Nokelaisen ylös farmista. Hän onkin Rämön ohella ainoa suomalainen, joka on vakiinnuttanut paikkansa NHL:n puolella, saatuaan kutsun ylös. Nokelaisen tehot ylhäällä (7+3=10) ovat kovat, kun ottaa huomioon miehen peliajan niukkuuden. Nelosketjussa pelannut Nokelainen pelaa noin 5 minuuttia ottelussa, vieläpä puolustavan hyökkääjän roolissa.

Lähimpänä läpimurtoa ovat tällä hetkellä Chicagon organisaatiossa vaikuttava Petri Kontiola ja Washingtonin puolustaja Sami Lepistö. Kontiola on pelannut 12 ja Lepistö seitsemän ottelua ylhäällä. Molemmat ovat pelanneet vakuuttavan kauden farmissa, ja he ovatkin vahvoilla taistelussa vakiopaikasta ylhäällä ensi kaudeksi.

Myös Antti Pihlström (Nashville), Petteri Wirtanen (Anaheim), Lauri Tukonen (Los Angeles) ja Olli Malmivaara (New Jersey) sekä maalivahdit Pekka Rinne (Nashville) ja Tuukka Rask (Boston) ovat päässeet haistelemaan tunnelmaa ”änärissä”. Heistä oikeastaan vain huippulupaus Raskista odotetaan vakiopelaajaa. Pihlström on puolestaan vauhdikkaana laiturina mahdollinen yllätyskortti tulevaisuudessa. Sen sijaan ykköskierroksen varaukset Tukonen ja New York Rangersin organisaatiossa pelaava Lauri Korpikoski ovat vaipumassa menetettyjen lupausten kategoriaan.

Suuri kysymysmerkki on Janne Niskala. Viime kaudella Elitserienin kaikkien aikojen puolustajien piste-ennätyksen tehnyt kiekollinen puolustaja on myös AHL:ssä jatkanut vakuuttavaa pistetehtailuaan. Tehot 18+23, 74 ottelussa eivät ole kuitenkaan riittäneet pelipaikkaan Nashvillessä. Osaltaan tämä selittyy sillä, että Nashvillellä on peräti kahdeksan puolustajaa ylhäällä, ja viime kevään MM-kisasensaatio Ville Koistisellakin on tehnyt tiukkaa saada peliaikaa. Niskala kuitenkin vakuuttaa, että ykkösvaihtoehto on jäädä Pohjois-Amerikkaan yrittämään läpimurtoa.

Jussi Timosen tie vienee takaisin Eurooppaan (KalPa?) kauden jälkeen. Dallasilla ei ole kiire Perttu Lindgrenin kanssa. Hän pelannee farmissa vielä ainakin ensi kauden. Paljon pitää sen sijaan tapahtua, jotta Montrealin Janne Lahdelle ja Calgaryn Tomi Mäelle avautuisi pelipaikka NHL:ssä. Mäki voi olla jopa tyytyväinen, ettei tie vie ECHL:ään (East Coast Hockey League).

Teksti: Ilkka Palomäki

Alkuun

NHL:ssä tilasto- kummajainen poistumassa

28.3.2008

Pohjois-Amerikan jääkiekkoliigassa on jaettu Art Ross Memorial Trophy vuodesta 1948 lähtien. Palkinto annetaan runkosarjan pistepörssin voittajalle. Useimmin nimensä kyseisen palkinnon jalustaan on saanut Wayne Gretzky. On kuitenkin vähintään merkillistä, ettei kyseistä palkintoa ole ikinä voittanut venäläinen pelaaja. Tällä kaudella tilanne todennäköisesti korjaantuu, sillä pistepörssin viiden kärjessä on peräti kolme venäläispelaajaa.

Sarjassa on vuosien saatossa pelannut useita dominoivia venäläispelaajia, muun muassa Sergei Fedorov, Pavel Bure, Aleksandr Mogilny, Aleksei Zhamnov ja Alexei Kovalev. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan yltänyt pistepörssin voittoon. Lähimmäksi pistepörssin voittoa venäläispelaajista pääsi viimeksi Ilja Kovaltshuk kaudella 2003-04. Kovaltshuk jakoi maalipörssin kärkisijan Rick Nashin ja Jarome Iginlan kanssa, ja sijoittui pistepörssissä toiseksi tehoilla 41+46. Tällä kaudella sekä pistepörssiä että maalipörssiä on dominoinut ilmiömäistä kautta Washingtonissa pelaava Alexander Ovechkin.

Perinteisen venäläispelaajan prototyyppi on vuosien saatossa muuttunut. Aiemmin venäläisen pelaajan tavaramerkkinä ovat olleet pehmeät kädet ja juonikas pelikäsitys. Nämä ominaisuudet eivät ole kadonneet minnekään, mutta rinnalle on tullut modernin kiekon vaatima fyysisyys ja hurja luisteluvoima. Pistepörssin voittoa tavoitteleva Ovechkin on 188-senttinen ja lähes satakiloinen nuorukainen. Hänen pelityylinsä on kaikkea muuta kuin diivaileva, ja hän menee sinne missä tapahtuu. Varakapteenin A rinnassa kertoo arvostuksesta joukkueen sisällä. Vastuuta hän on saanut Capitalsien riveissä paljon. Pisteitä on syntynyt aiemmillakin kausilla tasaisesti, mutta tällä kaudella vain Pittsburghin Evgeni Malkin on pystynyt haastamaan hänet Art Rossin tavoittelussa.

Myös Malkin on yllättänyt lähes kaikki skeptikot ennakkoluulottomalla pelillään. Vielä muutaman sentin Ovechkinia pidempi Malkin on myös monipuolinen hyökkääjä, joka nousi lopullisesti sarjan tähtikaartiin Sidney Crosbyn loukkaantumisen aikana. Hän kantoi vastuun Pittsburghin pelin rakentelusta joukkueen ykköstähden poissa ollessa.

Venäjän maajoukkue on palannut varteenotettavaksi joukkueeksi MM- ja olympiatasolla. Muutos on lähinnä tapahtunut asenteissa, taitoahan Venäjältä on aina löytynyt.

Nyt huipulle nousseet pelaajat ovat varmasti vain jäävuoren huippu. Venäjällä näyttäisi olevan kasvamassa uusi, työteliäs ja ennen kaikkea joukkueelle pelaava kiekkoilijasukupolvi. Pelaajalta vaaditaan paljon enemmän kuin aiemmin, ja pelkkä huikaiseva taito ei enää riitä. Eräät kuitenkin ovat osanneet muuntautua ajan vaatimusten mukaiseksi. Hieno esimerkki tästä on Aleksei Kovalev, jonka uran piti olla jo ohi. Tällä kaudella hän on kuitenkin kantanut Montrealin sarjan kärkisijoille, ja kukaties Saku Koivu nostaa vielä Stanley Cup -pokaalin käsilleen Kovalevin kanssa.

Teksti: Antti Laaksonen

Alkuun